Kirjoittajan arkistot: admin

Klassinen pohjoisintialainen kanacurry

Etsiskelin intialaista resepetiä sunnuntai-iltaan ja valinta kohdistui klassiseen pohjoisintialaiseen kanacurryyn. Ohje löytyi kotikirjastossa olevasta Anjubin kirjasta. Ruoka on Punjabin maakunnasta ja se tarkoittaa yleensä sipulin, valkosipulin, inkiväärin, tomaatin ja garam masalan yhdistelmää.

Päivällä hain aineksia. Kaikki muu oli kotona tai löytyi hyvin paitsi korianteri. Siitä on viime aikoina ollut pulaa ainakin karjaalaisissa kaupoissa. Onko kyse huonosta sadosta ja niukasta tarjonnasta vai karjaalaisten kovasta korianterinkäytöstä? No, toisesta kaupasta sentään löytyi.

Tein ruokaa uimahallireissun jälkeen. Vajaa pari tuntia siinä meni. Vaimo teki oivan tsatsikin kyytipojaksi. Naan-leivät taas ostettiin kun ei viitsinyt itse tehdä.

Valmistuksessa ei sen kummallisempaa. Helppoa oli ja selkeää. Ohjeessa kana oli kokonaisena, mutta tykkään enemmän käyttää filettä.

Sitten oli valmista. Lapsille oli oheisruokaa laitettuna, mutta kaksi vanhinta poikaa söi kovalla halulla tätä intialaista. Eli ruoka ei ollut tulista lainkaan. Ruoka sai raadilta oikein hyvät arviot ja sitä syötiin suurella haulla. Itse ajattelin niin, että missä tahansa intialaisessa ravintolassa syötynä tämä olisi täyttänyt odotukset. Olen kuitenkin sen verran tehnyt intialaista ruokaa muutaman viime vuoden aikana, että tämä ei ollut mieletön läpimurto, vaan klassinen pohjoisintialainen kanacurry on perushyvä turvallinen intialainen kana.

Intialainen ruoka näyttää usein samanlaiselta.

Ainekset

4 rkl kasviöljyä

7 mausteneilikkaa

3 kanelitankoa

7 vihreää kardemumman palkoa

2 pienehköä sipulia silputtuna

3 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

25 g murskattua valkosipulia, noin 9 kynttä

suolaa maun mukaan

1 tl kurkumaa

1 tl punaista chilijauhetta

2 vajaata rkl jauhettua korianteria

4 keskikokoista tomaattia soseutettuna

kanaa noin 900 g

700 ml vettä

1 tl garam masalaa

kourallinen tuoreita korianterinlehtiä

Valmistus

Kuumenna öljy ja lisää sinne kiinteät mausteet. Keittele niin kauan, että niistä lähtee hyvä tuoksu.

Lisää sipuli ja paistele 10 min sekoitellen.

Lisää inkivääri ja valkosipuli. Lisää sitten kuivat maisteet. Tämän jälkeen lisää tomaatit ja keittele 10 minuuttia.

Lisää kana ja ruskista melko kuumalla pannulla 3-4 minuuttia. Lisää pannuun vettä niin paljon, että kanat peittyvät. Kiehauta ja anna kanan kypsyä keskilämmöllä läpikypsäksi. Mitä hitaammin maltat kypsentää, sen parempi lopputulos.

Sekoita lopuksi ruokaan garam masala ja tuore korianteri.

Intialainen kana (Mangaloren tapaan)

Suunnistuskisojen makkaroiden ja eväsleipien sekä jalkapallokentän laidalla seisoskelun jälkeen teki mieli ”kunnon ruokaa”. Katseet kääntyivät Intian suuntaan ja kokeiltavaksi valikoitui Intialainen Kana Mangaloren tapaan. Ainekset löytyivät melko pitkälle kaapista, pieniä täydennyksiä piti tehdä. Unikonsiemeniä oli ohjeessa, niitä ei löytynyt, joten sai mennä tällä kertaa ilman.

Keskeinen juttu tässä ruoassa on kookoshiutaleet, joita paahdettiin aluksi kuivalla pannulla. Kookoksen käyttö intilaisessa ruoassa viittaa rannikkoon ja niinpä ruoan kotipaikka Mangalore on rannikkokaupunki.

Tärkeä juttu tämän ruoan kanssa on selvittää oma suhde chiliin. Ohjeessa on nimittäin 1-3 punaista chiliä. Jos kolme punaista chiliä laittaa siemenineen tähän ruokaan niin voi tukka lähteä päästä. Itse laitoin yhdestä punaisesta chilipalosta, josta siemenet oli poistettu, 4/5 palan. Tämä oli juuri sopiva tulisuutta tähän ruokaan.

Valmistaminen oli helppoa, jonkin verran kului aikaa ”tahnan” valmistamiseen ja lopulta kanan kypsyttämiseen. Korianterin siemenet jauhoin huhmareessa, vaikka kaapista olisi löytynyt myös valmista jauhettua korianteria.

Suolaa lisäiltiin aika paljonkin vielä siinä vaiheessa kun ruoka oli porisemassa ja otettiin maistiaisia.

Ruoka oli erittäin onnistunutta ja sitä voi suositella lämpimästi pimeneviin syysiltoihin sekä ruokapöytään talvella.

Tällä kertaa en jaksanut tehdä Naan-leipiä itse. Katseeni haki turhaan Naan-leipiä paikallisesta K-kaupasta. Niinpä leivät hankittiin paikallisesta Lidlistä, joka on mainettaan parempi ruokakauppa btw.

Intialaista kanaa, tsatsikia, kokojyväriisiä ja Naan-leipää.

Ainekset

4 rkl kuivattua kookosta

1 rkl korianterinsiemeniä

2 kanelitankoa

5 mausteneilikkaa

1 rkl unikonsiemeniä

15 g valkosipulia (viitisen kynttä)

7 g tuoretta raastettua inkivääriä

1 keskikokoinen sipuli lohkottuna ja pieni sipuli silputtuna

1-3 ounaista chiliä

400 ml vettä

2 rkl kasviöljyä

suolaa maun mukaan

700 g kanaa

3 tomaattia lohkoina

kourallinen tuoretta korianteria silputtuna

Valmistus

Ensin tehdään tahna. Kookoshiutaleet paahdetaan kuivalla pannulla kullanruskeiksi. Laitetaan kulhoon kookos, korianteri, kanelitangot, mausteneilikat, mustapippurit, unikonsiemenet, valkosipuli, punainen chili ja 150 ml vettä. Sekoitetaan hyvin.

Sitten kuumennetaan öljy pannussa. Lisätään sipulisilppu ja kuulliotetaan. Sitten lisätään tahna ja suola. Paistetaan 10 min. Lisätään tarvittaessa vettä. Lisätään kana ja tomaatit. Kypsennetään kunnes tomaatit ovat pehmenneet. Lisätään loppu vesi. Kuumennetaan kiehuvaksi, vähennetään lämpöä ja annetaan hautua kannella peitettynä 25-35 min, kunnes kana on kypsää.

Poistetaan kansi, kuumennetaan vielä kunnes ylimääräinen neste on haihtunut.

Ennen tarjoilua lisätään vielä korianteri ja mausteita jos siltä tuntuu.

Espanjalainen lihakasviskeitto

Tästä ruoasta puhuttiin ohjeessa nimellä ”espanjalainen arkikeitto”. Koska se ei moninaisuudessaan ole kovin arkista ja tein sitä viikonloppuna, nimesin sen ”espanjalaiseksi lihaskasviskeitoksi”.

Valmistus oli helppoa, mutta melko työlästä, koska juureksia piti kuoria olan takaa. Lihan suhteen valitsin ehkä vähän liian keskitien vaihtoehdon, eli ostin S-kaupasta palvikinkkua. Ohjeessa puhutaan savupekonista, joka kenties rasvaisuudessaan olisi antanut ruokaan vähän lisää säväystä.

Keiton erikoisuus on sahrami, joka on todella kallis mauste. Vähintään kymmenen kertaa niin kallista kuin joku oregano. Mitään muuta erikoista tässä ohjeessa ei ole,

Lopputuloksena oli todella arkinen keitto, turhaan vaihdoin nimen. Aika lähelle samaa lopputulosta, mutta vähemmällä vaivalla, olisi päässyt ostamalla pakastekeittovihannespussin ja kinkkusuikaleita. Sahramia vähän mukaan.

Nuorin poika söi keittoa suurella halulla ja itsekin söin kun oli nälkä. Soppaa kommentoitiin sanoilla ”outoa” ja ”erikoista”.

Loppujen lopuksi se oli se sahrami, joka teki tästä keitosta hivenen ”erikoista”. Muuten lopputulos olisi ollut ”suomalainen arkikeitto”.

Noh, aina ei voi onnistua, eikä edes joka kerta.

Arkista keittoa.

Ainekset

150 g lihaa (kinkkua, pekonia tms)
1 sipuli
1 1/4 l lihalientä
1/2 dl ohrahelmiä tai linssejä
1 – 2 porkkanaa
1 pieni persiljanjuuri
350 g lanttua
3 perunaa
100 g juuriselleriä
1 – 2 valkosipulinkynttä
100 – 150 g pakasteherneitä
(suolaa, pippuria )
ripaus sahramia
persiljaa

Valmistus

Kuutioi tai suikaloi liha ja pane kattilaan. Lisää kohta hienonnettu sipuli. Kuullota.

Lisää lihaliemi ja ohrasuurimot tai linssit ja anna kypsyä 10 minuuttia.

Kuutioi juurekset ja perunat. Tee perunakuutioista juureskuutioita isompia.

Lisää kasvikset keittoon ja puserra joukkoon myös valkosipulinkynnet.

Kypsennä kunnes kasvikset ovat sopivan pehmeitä.

Mausta keitto hienonnetulla sahramilla sekä pippurilla.

Lisää suolaa vain tarvittaessa.

Pane pakasteherneet valmiiseen keittoon kuumenemaan ja silppua pinnalle persiljaa.

Espanjalainen valkosipulikeitto

Syksyn viiileyteen sopii hivenen tuimempi keitto. Vuosia sitten söin helsinkiläisessä pihviravintolassa valkosipulikeittoa, jonka maun saan edelleen mieleeni sitä ajatellessani. Tänään puolentoista tunnin vesisateessa tehdyn pyöräilylenkin jälkeen valmistamani espanjalainen valkosipulikeitto on tuota mainittua kirkasliemistä keittoa ruokaisampi, koska se sisältää myös raastettua leipää sekä kananmunaa.

Valmistus oli helppoa ja melko nopeaa. Vähän erikoisempana valmistusvaiheena oli tomaattien kalttaus, mutta yksinkertainen toimenpidehän tuokin on. Eli tomaatit upotetaan hetkeksi kiehuvaan veteen, jolloin kuori irtoaa helpommin. Tomaatit eivät syyskuussa paikallisessa karjaalaisessa K/S-kaupassa ole kovin meheviä, mutta näillä mentiin.

Maku ei ollut hurjan tulinen, koska keittoon käyttämäni valkosipuli oli melko pieni. Kenties seuraavalla kerralla laitan muutaman kynnen lisää.

Espanjalainen valkosipulikeitto, pinnalla silputtua persiljaa.

Ainekset

3 rkl oliiviöljyä
1 kokonainen valkosipuli
3 1/2 dl tuoretta raastettua vaaleata leipää
4 tomaattia
1 tl paprikajauhetta
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
1 l vettä
2 kasvis- tai kanaliemikuutiota

2 munaa

1 dl silputtua persiljaa

Valmistus

Leikkaa leivästä reunat pois ja raasta leipä. Kalttaa tomaatit ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Kuori ja silppua valkosipuli.

Lämmitä oliiviöljy kattilassa

Lisää silputtu valkosipuli ja freesaa hetki, älä ruskista.

Lisää raastettu leipä ja sekoita. Ruskista leipää hiukan, n. 2 – 3 min.

Lisää pieniksi kuutioiksi leikatut tomaatit, paprikajauhe, vesi ja liemikuutiot.

Kiehauta, vähennä lämpöä ja hauduta kannen alla n. 20 min.

Vispaa munat kulhossa.

Ota kattila levyltä, lisää munat ja persilja.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Kaali-lihalaatikko

Jokin aika sitten syntyi inspiraatio, että kaalilaatikkoa olisi mukava tehdä. Kaalilaatikko sopii syksyiseksi ruoaksi samalla tavalla kuin juurekset. Kaivelin reseptin legendaarisesta Otavan Kotiruoka-kirjasta ja tein laatikon lauantai-iltapäivän ratoksi.

Alla oleva ohje on kooltaan aika maltillinen ja tuplasinkin määrät suurperheen tarpeisiin. Laatikkoa tuli kaksi isoa astiaa. Modifioin ohjetta hiukan kansanterveydellisistä syistä, sillä 1970-luvulta peräisin olevassa ohjeessa oli tolkuton määrä kermaa.

Ohjeessa valmistusaika on tunti, mutta pidin ruokaa uunissa 1,5 tuntia ja lämpötila oli hiukan alempi kuin ohjeessa. Paistoaikana kävin heittämässä 10 km lenkin pururadalla. Ruoka sai paljon kehuja ja jopa 1-vuotias söi sitä suurella halulla.

Kaalilaatikkoa, puolukkahilloa ja suppilovahveroita.

Ainekset

1,5 dl riisiä

1,2 ltr vettä

1 l silputtua kaalia

400 g jauhelihaa

3 rkl margariinia tai voita

1 rkl suolaa

1 dl kermaa

Valmistus

Keitä riisiä osassa vettä 15 minuuttia ja toisessa vedessä kaalia. Tähän kaaliveteen laitetaan vähän rasvaa. Liha ruskistetaan pannulla. Kaikki ainekset yhdistetään vuokaan, lisätään suola ja paistetaan uunissa 1,5 h 175 astetta.

Lihakeitto

Vastaa

Suunnistuksen SM-kisoissa Nokialla viime viikolla oli tarjolla paikallisen kyläyhdistyksen tekemää loistavaa lihasoppaa. Tämän innoittamana päädyin ehdottamaan sitä ruokalistalle myös kotona. Valmistus kesti yli 3 tuntia ja sinä aikana perheen aikuiset kävivät erikseen lenkkeilemässä. Joten valmistuksessa töitä jaettiin ja ajatuksia vaihdettiin.

Keskeisenä lähdeteoksena käytettiin hivenen vanhempaa keittokirjaa eli Otavan ”Kotiruoka” -kirjaa. Sen esipuheessa mainitaan, että ensimmäinen versio teoksesta tehtiin vuonna 1908 ja vuonna 1938 teosta ”uudistettiin merkittävästi”. Tämä meidän kirjamme on vuodelta 1979, 39. uudistettu painos.

Kirjassa on erittäin seikkaperäinen ohje lihaliemistä ja lihakeitosta. Yhtenä yksityiskohtana mainitaan, että ”Vanhan eläimen lihasta saadaan vahvaa, juuri teurastetusta kirkasta lientä”.

No, lihakeitto onnistui loistavasti ja sitä luonnehdittiin ainakin mainesanalla ”mieletön”.

Tärkeintä on muistaa se, että vaaditaan pitkää keittoaikaa, että liha olisi mureaa.

Ainekset

Keittolihaa, esim. 500g.

Keittojuureksia ja kasviksia (porkkana, lanttu, selleri, palsternakka, purjo, persilja, sipuli)

Suolaa maun mukaan

Vettä (lähes 2 ltr voi olla jos on 500g lihaa)

Maustepippureita

Perunoita (10-15 kpl)

Valmistus

Keitä lihaa vedessä maustepippurien kanssa yksi tunti.

Kuori pois pinnalle tuleva vaahto.

Lisää kasvikset ja keitä lisää.

Lopuksi lisää perunat siten, että lihan keittoaika on ainakin kolme tuntia.

Revi (toivottavasti murea) liha haarukalla paloiksi.

Ja sitten on valmista.

Nuoc cham-dippikastike

Vastaa

Ainekset

125 g palmusokeria tai hienoa ruokosokeria

2,5 dl kuumaa vettä

1,25 dl vietnamilaista kalakastiketta

1 rkl vaalea riisiviinietikkaa

runsas 0,5 dl vastapuristettua limetinmehua

2-4 pientä punaista chilipalkoa hyvin hienonnettuna

3-5 isoa valkosipulinkynttä hyvin hienonnettuna

Valmistus

Mittaa sokerit kulhoon, kaada päälle kuuma vesi ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Lisää joukkoon muut ainekset, sekoita hyvin ja anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä. Nuoc cham-dippikastike säilyy jääkapissa tiiviissä astiassa viikon.

Grillattu limettikana (ga chanh roti)

Vastaa

Ainekset

375 g kananrintaa suikaleiksi leikattuna

2 tl juoksevaa hunajaa

2 tl vietnamilaista kalakastiketta

2 kevätsipulia paloiteltuna

2 valkosipulinkynttä paloiteltuna

16 kaffirlimetinlehteä suikaloituna

kasviöljyä

suolaa ja pippuria

koristeluun kourallinen mintunlehtiä

Tarjoiluun

mintunlehtiä

limetinlohkoja

nuoc cham -dippikastiketta

Valmistus

Sekoita kulhossa kanapalojen joukkoon hunaja, kalakastike, suola ja pippuri. Jätä maustumaann.

Sekoita kevätsipuli, valkosipuli ja limetinlehdet pienessä maustemyllyssä ja lisää sen verran joukkoon vettä, että saat tahnasta tasaista. Hiero mausteseos kanoihin. Anna maustua parisen tuntia.

Paista kanoja parilalla. Lisää marinadia kypsennyksen aikana.

Koristele annokset mintulla ja limetinlohkoilla ja grillattu limettikana on valmista nautittavaksi

Pyttipannu

Vastaa

Ainekset

Makkaraa/lihaa, itse käytin HK:n sinistä

Keitettyjä perunoita

Kananmunia 1 per syöjä

Sipulia

Suolaa, pippuria

Valmistus

Silppua sipuli, kuutioi perunat ja liha.

Paita pannulla liha ja sipulit, lisää perunat, sitten paista kananmunat.

Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Pyttipannu on ehkä yksi maailman yksinkertaisimmista ruoista mutta silti hyvää. Itse paistoin tämän Muurikkapannulla, mutta tietty paistinpannu ok myös.

Kokemuksia Muurikkapannusta

Vastaa

Parisen viikkoa sitten tuli ostettua Muurikkapannu, halkaisijaltaan 58 cm. Kyseessä on siis valikoiman keskikokoinen pannu. Tilasin setin Netraudasta, josta tavara liikkuu kotiovelle varsin liukkaasti. Pannu on osa ns. ”Muurikkasettiä”, johon kuului suojapussi, kaasupoltin sekä tuubillinen silavaa, jolla pannun voi rasvapolttaa ennen käyttöä. Settiin ei kuulunut kaasuletkua, joka piti hakea rautakaupasta erikseen.

Muurikkapannun historia

Muurikkapannu on suomalainen tuote, jota alkoi tehdä vuonna 1982 firma nimeltään Konehitsaus Korhonen & Sistonen. Yrityksen keskeisiä tuotteita olivat säiliöt ja kiukaat, lisäksi yritys korjasi junanvaunuja. Aluksi Muurikkapannuja tehtiin säiliöiden hukkaosista. Yritykseen kohdistui vuosien varrella erilaisia muutoksia. Viimeisin muutos on ollut se, että keittiö-, ruoanlaitto- ja saunatuotteita valmistava Opa ja Muurikka yhdistyivät yritykseksi jonka nimi on OpaMuurikka. Yrityksen pääkonttori on Mikkelissa, myymälöitä on Mikkelissä, Heinolassa, Helsingissä ja Lappeenrannassa. Monet verkkokaupat myyvät luonnollisesti yrityksen tuotteita.

Muurikkasetti

Vahvasta suomalaisesta taustasta huolimatta ostamassani setissä on iso tarra ”Made on Spain”, joka viittaa kaasupolttimen valmistusmaahan.

Ostamassani kaasupolttimessa on kaksi kehää, jotka mahdollistavat ruoanvalmistuksen pelkästään pannun keskiosalla ja toisaalta pannun lämpötilan voi pitää erilaisena keskiosassa ja sivuilla.

Kaasupolttimen kokoaminen oli varsin helppoa, työkaluja ei tarvittu, eikä ohjeita tarvinnut katsoa kertaakaan. Sanottakoon muuten, että pannu on erittäin painava, joten kaasupolttimenkin tulee olla vankkaa tekoa.

Setti on saatu koottua. Polttimen yläosaa kiertää tuulensuojapelti.

Pannu lähtee mukaan esimerkiksi mökille kätevässä suojapussissa.

Rasvapolttamiseen vilkaisin ohjeita Opamuurikan sivuilta ja homma kävi varsin helposti. Silavatuubi oli tässä helpotus, sillä parisen vuotta sitten valurautapannun rasvapolttamista varten oli suorastaan mahdotonta saada suolatonta silavaa eli läskiä minkään kaupan lihatiskiltä.

Kokemukset ruoanvalmistuksesta

Ensinnäkin pitää sanoa, että kokemukset ruoanvalmistuksesta ovat todella myönteisiä. Pannulla voi tehdä melkeinpä mitä vain, ruoka valmistuu nopeasti ja syötävää voi tehdä keskikokoisellakin pannulla kerralla isoja eriä.

Eniten olen tänä kesänä tehnyt juttuja grillaukseen tarkoitetuilla resepteillä (ks. reseptit tässä blogissa). Olen yleensä valmistanut yhden marinadin ja käyttänyt sitä lihalle (suureksi osaksi kanalle) ja kasviksille. Pannun syrjässä on toisinaan kuumennettu lapsille erillistä ruokaa, jos pääruoka on ollut liiaksi tulista.

Kasviksia on laitettu pannulle kypsymään.

Cajun-maustetut kasvikset ja kanat alkavat olla ”well-done”.

Valmistuksessa kannattaa hyödyntää pannun eri osia. Keskellä on kuuminta ja siellä on yleensä paljon rasvaa/öljyä marinadia. Siksi siellä kannattaa käyttää valmistuvaa ruokaa ja nostella sitä välillä pannun sivuille miedompaan lämpöön tai toisaalta kuivemmalle osalle pannulle ruskistumaan. Ruokaa on kätevintä käännellä isokokoisella lastalla.

Ruoan valmistaminen on helppoa, valmistuvaa ruokaa vain käännellään pannulla. Ruoanvalmistus on parhaimmillaan yhteisöllinen tapahtuma, jossa pannulta otetaan maistiaisia ja lisäillään maun mukaan suolaa ja mausteita.

Ei ehkä uskoisi mutta nämä ovat tortilloja, eivät mitään muotovalioita, mutta todella hyviä.

Pannulla saa myös loistavaa jälkiruokaa. Muurinpohjaletut kuuluvat luonnollisesti asiaan, niitä on helppo valmistaa kuumalla ja tasalämpöisellä pannulla. Olen kuumentanut pannulla jälkiruoaksi myös persikoita ja ne olivat todella hyviä.

Lettujen paistaminen on helppoa.

Persikoista saa hyvää jälkiruokaa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa nautittavaksi.

Luonnollisesti myös englantilaistyyppisen aamupalan valmistus, eli pekonin ja munien paistaminen onnistuu pannulla loistavasti.

Paellat ovat Muurikkapannujen käytön ydintä, mutta ne ovat toistaiseksi kokeilematta.

Käyttö ja huolto

Yksi piirre kaasukäyttöistä Muurikkapannua on sen alttius kovalle tuulelle. Tuulensuojalevystä huolimatta kaasupolttimen ulommainen kehä pakkaa tuulella sammumaan ja sitä pitää sytytellä uudestaan ruoanlaiton lomassa. Tätä ongelmaa ei luonnollisestikaan ole jos onnistuu löytämään tuulensuojaisen paikan.

Toinen haaste tai pikemminkin työläys on pannun puhdistus. Helpoiten pannu puhdistuu (ohjeiden mukaisesti) kun ruoanvalmistuksen jälkeen pannulle kaataa vettä ja kaapii pannua lastalla. Kenties sopiva harjakin olisi hyvä väline tähän hommaan.Puhdistuksen jälkeen pannu kuivataan talouspaperilla (jota kuluu paljon). Lopuksi pannu öljytään seuraavaa käyttökertaa varten.

Suojapussi on kätevä säilytysväline. Pannun alaosa ruostuu helposti, eikä sitä ole syytä jättää kesäsateeseen.

Pannua voi käyttää myös grillin tai avotulen yhteydessä, mutta voisi kuvitella sen olevan huomattavasti haastavampaa kuin kaasupolttimen käyttö.

Lopuksi

Muurikan brändiä olisi kenties mahdollisuus kehittää edelleen. Tuoteperheeseen kuuluu paljonkin erilaisia ruoanvalmistusvälineitä, Muurikkasetti on myös oiva kokonaisuus, mukana tulee vihkonen jossa on huolto-ohjeita ja reseptejä. Mutta voisiko jossain olla esillä tarinoita siitä, mitä Muurikkapannulla on saatu aikaan ja missä yhteydessä sitä on käytetty? Esimerkiksi juhlissa, mökillä, tapahtumissa? Sosiaalinen media antaisi runsaasti mahdollisuuksia tällaiseen toimintaan.

Suosittelen Muurikkapannua todella lämpimästi kesäkeittiöön grillin kaveriksi tai jopa sen korvaajaksi, jos ei välitä grillaamisesta. Miten sitä onkaan pärjätty näin pitkään ilman pannua?