Parisen viikkoa sitten tuli ostettua Muurikkapannu, halkaisijaltaan 58 cm. Kyseessä on siis valikoiman keskikokoinen pannu. Tilasin setin Netraudasta, josta tavara liikkuu kotiovelle varsin liukkaasti. Pannu on osa ns. ”Muurikkasettiä”, johon kuului suojapussi, kaasupoltin sekä tuubillinen silavaa, jolla pannun voi rasvapolttaa ennen käyttöä. Settiin ei kuulunut kaasuletkua, joka piti hakea rautakaupasta erikseen.

Muurikkapannun historia

Muurikkapannu on suomalainen tuote, jota alkoi tehdä vuonna 1982  firma nimeltään Konehitsaus Korhonen & Sistonen. Yrityksen keskeisiä tuotteita olivat säiliöt ja kiukaat, lisäksi yritys korjasi junanvaunuja. Aluksi Muurikkapannuja tehtiin säiliöiden hukkaosista. Yritykseen kohdistui vuosien varrella erilaisia muutoksia. Viimeisin muutos on ollut se, että keittiö-, ruoanlaitto- ja saunatuotteita valmistava Opa ja Muurikka yhdistyivät yritykseksi jonka nimi on OpaMuurikka. Yrityksen pääkonttori on Mikkelissa, myymälöitä on Mikkelissä, Heinolassa, Helsingissä ja Lappeenrannassa. Monet verkkokaupat myyvät luonnollisesti yrityksen tuotteita.

Muurikkasetti

Vahvasta suomalaisesta taustasta huolimatta ostamassani setissä on iso tarra ”Made on Spain”, joka viittaa kaasupolttimen valmistusmaahan.

Ostamassani kaasupolttimessa on kaksi kehää, jotka mahdollistavat ruoanvalmistuksen pelkästään pannun keskiosalla ja toisaalta pannun lämpötilan voi pitää erilaisena keskiosassa ja sivuilla.

Kaasupolttimen kokoaminen oli varsin helppoa, työkaluja ei tarvittu, eikä ohjeita tarvinnut katsoa kertaakaan. Sanottakoon muuten, että pannu on erittäin painava, joten kaasupolttimenkin tulee olla vankkaa tekoa.

Setti on saatu koottua. Polttimen yläosaa kiertää tuulensuojapelti.


Pannu lähtee mukaan esimerkiksi mökille kätevässä suojapussissa.

Rasvapolttamiseen vilkaisin ohjeita Opamuurikan sivuilta ja homma kävi varsin helposti. Silavatuubi oli tässä helpotus, sillä parisen vuotta sitten valurautapannun rasvapolttamista varten oli suorastaan mahdotonta saada suolatonta silavaa eli läskiä minkään kaupan lihatiskiltä.

Kokemukset ruoanvalmistuksesta

Ensinnäkin pitää sanoa, että kokemukset ruoanvalmistuksesta ovat todella myönteisiä. Pannulla voi tehdä melkeinpä mitä vain, ruoka valmistuu nopeasti ja syötävää voi tehdä keskikokoisellakin pannulla kerralla isoja eriä.

Eniten olen tänä kesänä tehnyt juttuja grillaukseen tarkoitetuilla resepteillä (ks. reseptit tässä blogissa). Olen yleensä valmistanut yhden marinadin ja käyttänyt sitä lihalle (suureksi osaksi kanalle) ja kasviksille. Pannun syrjässä on toisinaan kuumennettu lapsille erillistä ruokaa, jos pääruoka on ollut liiaksi tulista.

Kasviksia on laitettu pannulle kypsymään.

Cajun-maustetut kasvikset ja kanat alkavat olla ”well-done”.

Valmistuksessa kannattaa hyödyntää pannun eri osia. Keskellä on kuuminta ja siellä on yleensä paljon rasvaa/öljyä marinadia. Siksi siellä kannattaa käyttää valmistuvaa ruokaa ja nostella sitä välillä pannun sivuille miedompaan lämpöön tai toisaalta kuivemmalle osalle pannulle ruskistumaan. Ruokaa on kätevintä käännellä isokokoisella lastalla.

Ruoan valmistaminen on helppoa, valmistuvaa ruokaa vain käännellään pannulla. Ruoanvalmistus on parhaimmillaan yhteisöllinen tapahtuma, jossa pannulta otetaan maistiaisia ja lisäillään maun mukaan suolaa ja mausteita.

Ei ehkä uskoisi mutta nämä ovat tortilloja, eivät mitään muotovalioita, mutta todella hyviä.

Pannulla saa myös loistavaa jälkiruokaa. Muurinpohjaletut kuuluvat luonnollisesti asiaan, niitä on helppo valmistaa kuumalla ja tasalämpöisellä pannulla. Olen kuumentanut pannulla jälkiruoaksi myös persikoita ja ne olivat todella hyviä.

Lettujen paistaminen on helppoa.

Persikoista saa hyvää jälkiruokaa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa nautittavaksi.

Luonnollisesti myös englantilaistyyppisen aamupalan valmistus, eli pekonin ja munien paistaminen onnistuu pannulla loistavasti.

Paellat ovat Muurikkapannujen käytön ydintä, mutta ne ovat toistaiseksi kokeilematta.

Käyttö ja huolto

Yksi piirre kaasukäyttöistä Muurikkapannua on sen alttius kovalle tuulelle. Tuulensuojalevystä huolimatta kaasupolttimen ulommainen kehä pakkaa tuulella sammumaan ja sitä pitää sytytellä uudestaan ruoanlaiton lomassa. Tätä ongelmaa ei luonnollisestikaan ole jos onnistuu löytämään tuulensuojaisen paikan.

Toinen haaste tai pikemminkin työläys on pannun puhdistus. Helpoiten pannu puhdistuu (ohjeiden mukaisesti) kun ruoanvalmistuksen jälkeen pannulle kaataa vettä ja kaapii pannua lastalla. Kenties sopiva harjakin olisi hyvä väline tähän hommaan.Puhdistuksen jälkeen pannu kuivataan talouspaperilla (jota kuluu paljon). Lopuksi pannu öljytään seuraavaa käyttökertaa varten.

Suojapussi on kätevä säilytysväline. Pannun alaosa ruostuu helposti, eikä sitä ole syytä jättää kesäsateeseen.

Pannua voi käyttää myös grillin tai avotulen yhteydessä, mutta voisi kuvitella sen olevan huomattavasti haastavampaa kuin kaasupolttimen käyttö.

Lopuksi

Muurikan brändiä olisi kenties mahdollisuus kehittää edelleen. Tuoteperheeseen kuuluu paljonkin erilaisia ruoanvalmistusvälineitä, Muurikkasetti on myös oiva kokonaisuus, mukana tulee vihkonen jossa on huolto-ohjeita ja reseptejä. Mutta voisiko jossain olla esillä tarinoita siitä, mitä Muurikkapannulla on saatu aikaan ja missä yhteydessä sitä on käytetty? Esimerkiksi juhlissa, mökillä, tapahtumissa? Sosiaalinen media antaisi runsaasti  mahdollisuuksia tällaiseen toimintaan.

Suosittelen Muurikkapannua todella lämpimästi kesäkeittiöön grillin kaveriksi tai jopa sen korvaajaksi, jos ei välitä grillaamisesta. Miten sitä onkaan pärjätty näin pitkään ilman pannua?