Currytahna

Kostea currytahna tehdään sekoittamalla mausteet, chili ja yrtit valkoviinietikan kanssa. Viinietikan avulla mausteseos säilyy paremmin. Currytahnalla curryn voi maustaa helposti ja nopeasti ja se on erittäin riittoisaa.

Sanomattakin on selvää, että itse tehty currytahna päihittää kaupan tahnat mennen tullen. Työlästä on ainoastaan kokonaisten mausteiden jauhaminen huhmareessa, mutta ei sekään mikään mahdottoman iso työ ole. Positiivisena puolena myös se, että mausteet ovat visuaalisesti näyttävän näköisiä.

IMG_1039

IMG_1042

IMG_1044

Ainekset

50 g korianterin siemeniä

4 rkl jeeran siemeniä

2 rkl fenkolin siemeniä

2 rkl sarviapilan siemeniä

4 kuivattua punaista chiliä

5 currylehteä

1 rkl chilijauhetta

1 rkl jauhettua kurkumaa

1,5 dl valkoviinietikkaa

2,5 dl kasviöljyä

Valmistus

1. Jauha kokonaiset mausteet hienoksi. Siirrä kulhoon ja ilsää jauhetut mausteet. Sekoita.

2. Lisää valkoviinietikka ja sekoita. LIsää 5 rkl vettä ja sekoita tahnaksi.

3. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja paista maustetahnaa noin 10 min tai kunnes kaikki öljy on imeytynyt. Kun öljy kohoaa seoksen pinnalle, tahna on valmista. Jäähdytä hieman ja säilö tahna ilmatiiviisiin rasioihin.

Ruisleipä (juuri)

Viime aikoina olen tehnyt afrikkalaisia, intialaisia ja italialaisia leipiä. Niinpä oli aika kokeilla jotakin suomalaisempaa. Ruisleipä on suomalaisen ruokakulttuurin kulmakivi, jota suomalaiset usein kaipaavat ulkomailla ollessaan salmiakin ym. ohella. Viimeksi näin teki Kerttu Niskanen muutama päivä sitten Tour de Skin yhteydessä. Niinpä päätin tehdä ruisleipää.

Ruisleivän valmistamisessa on luonnollisesti valtavasti erilaisia vaihtoehtoja, koulukuntia ja sukupolvilta toisille siirtynyttä hiljaista tietoa. Netistä tietoa etsiessäni päädyin monista vaihtoehdoista valitsemaan ohjeen ET-lehden nettisivuilta. 

Valmistus oheisten ohjeiden mukaan on helppoa. Juuren juuri on pieni, muutama ruokalusikallinen vettä ja jauhoja. Sitä sitten juurta ja taikinaa kasvatetaan pikkuhiljaa.

Tarkkailin juurta melko intensiivisesti. Se kupli toivotusti, mutta ei kovin paljoa. Juuri oli pääasiassa liinan alla huoneenlämmössä, parina yönä nostin sen takan päälle lämpimämpään. Aloitin juuren kasvattamisen mukissa ja vaihdoin sen myöhemmin isompaan astiaan. Tämä saattoi olla virhe (ks. alla mainittu teos), mutta itse en usko vaihtamisen vaikuttaneen lopputulokseen merkittävästi.

Lopulta koitti leipomispäivä. Lisäsin jauhoja niin, että puuharukka pysyi taikinassa pystyssä. Aika paljon sai lisätä jauhoja tässä vaiheessa. Itse asiassa varatut jauhot riittivät nippa nappa. Taikina oli vielä melko tahmeaa ja sitä oli vaikeahko käsitellä. Keittiö sotkeentui erittäin pahasti.

Sain kuitenkin leivottua muutamia leivänomaisia hahmoja ja laitoin ne uuniin. Normipelti on aika haasteellinen, sillä siihen ei montaa leipää kerrallaan mahdu paistumaan. Pitäisi tehdä sen kokoisia leipiä, että pellille mahtuisi esimerkiksi kolme leipää.

Leivät paistuivat uunissa ja vastaleivotun leivän tuoksu levisi taloon lupauksia herättävästi.

Lopulta leivät olivat valmiita ja eikun maistamaan. Leivät olivat tosiaan aika persoonallisen näköisiä. Itse asiassa leivät näyttävät vanhanaikaisilta, eli sellaisilta kuin vanhoissa kuvissa.

Maku oli loistava. Rakenne oli myös hyvä eli leipä ei ollut kivenkovaa, vaan leivän sai revittyä auki esim. haarukalla ja leivän sisusta oli ihan pehmeää.

Kuusihenkinen perhe söi leivät, joita oli valmistettu neljä päivää, muutamassa tunnissa.

Summa summarum. Leivän maku oli loistava, kaupantädin leipä ei yllä tälle tasolle läheskään. Vaivaa saa kyllä nähdä, eivätkä peruskeittiön laitteet kovin hyvin tue ruisleivän valmistusta kotona. Eli uuniin ei mahdu kerralla paljon paistumaan. Mutta toisinaan oman leivän tekemisen vaiva kannattaa kyllä nähdä.

Hiljattain on muuten ilmestynyt kirja Juurevaa leipää, josta varmaan selviää monta mielenkiintoista leipiin liittyvää asiaa ja mitä vaihtoehtoisia tapoja ja reseptejä on leipoa ruisleipää..


Juuri kuplii kulhossa.


Valmiit leivät näyttävät vanhanaikaisilta.


Lämmintä leipää maistellaan runsaan voin kera.

Valmistusprosessi ja tarvittavat aineet

Ensimmäinen päivä
3 rkl ruisjauhoja
3 rkl haaleaa vettä

Toinen päivä
2 rkl ruisjauhoja
2 rkl haaleaa vettä

Kolmas päivä
1 l kädenlämpöistä vettä
noin 6 dl täysjyväruisjauhoja (kaikkiaan noin 2 l)

Neljäs päivä
loput jauhoista
¾ rkl suolaa

1. Ensimmäinen päivä: Sekoita juuren ainekset puuroksi ja peitä astia kelmulla niin, että juuri saa hieman ilmaa. Anna juuren tekeytyä huoneenlämmössä vuorokausi

2. Toinen päivä: Lisää juureen ruisjauhoja ja vettä. Sekoita ainekset huolellisesti, ja anna taikinan levätä sen jälkeen edelleen yön yli.

3. Kolmas päivä: Sekoita isossa kulhossa juureen vesi ja kolmannes jauhoista. Peitä kulho liinalla, ja anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä vielä vuorokausi. Sekoita välillä. Taikina on hapantunutta kun se kuplii, on selvästi noussut ja tuoksuu raikkaan happoiselta.

4. Neljäs päivä: Lisää taikinaan suola ja niin paljon jauhoja, että puuhaarukka pysyy pystyssä taikinassa. Ota desi taikinaa talteen juureksi seuraavaa leipomista varten, pakasta tai kuivata.

5. Muotoile taikinasta jauhotetuin käsin kaksi reikäleipää uunipellille leivinpaperin päälle. Tee reiät lasin avulla ja nosta reikäpalat sivuun. Ripottele leiville ruisjauhoja, ja anna niiden levätä leivinliinan alla noin tunti, kunnes pinta hieman repeilee.

6. Kypsennä leipiä 225 asteessa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia. Paista reikäleipien kanssa samalla uunipannulla myös reikäpalat. Kypsä leipä
kumisee, kun pohjaa kopauttaa. Kääri leivät jäähtymään leivinliinan sisään

Suklainen jouluhalko

En ole koskaan tehnyt kääretorttua, enkä varsinkaan jouluhalkoa. Mutta nyt on sekin tehty.

Wikipedian mukaan jouluhalko on perinteinen ranskalainen jouluruoka (Bûche de Noël), puuhalon muotoinen leivonnainen. Ranskassa ja monissa ranskankielisissä maissa on melkein mahdoton viettää jouluateriaa ilman sen päättävää jouluhalkoa (heh, aika rankasti sanottu mielestäni). Kulinaristinen perinne juontaa juurensa kelttiläisestä tavasta, jolla juhlittiin talvipäivänseisausta.

Käyttämäni ohje on Hesarista. Halkoon tulee sokeria, voita, kermaa suklaata ja taas sokeria voita ja suklaata. Melkoinen kaloripommi on siis kyseessä. Mutta jouluna sillä ei liene niin suurta väliä, koska terveellinen elämähän alkaa taas vuoden vaihtumisen jälkeen kuntosaleilla käymisen ja kasvisten syömisen merkeissä.

Valmistus on periaatteessa helppoa, vaiheet ovat selkeitä. Muista vatkata munia riittävän kauan, jotta taikinasta tulee kuohkeaa ja se nousee uunissa. Muista myös siivilöidä jauhot mukaan, muuten ne jäävät kokkareina taikinaan. Tarkkaile uunissa paistuvaa pohjaa herkeämättä, sillä paistoajassa minuutteihin ei voi täysin luottaa. 

Kutsu lapset rapsuttamaan astioista uskomattoman makeaa täytettä ja kuorrutetta.

Jouluhalko vietti yön yli jääkaapissa tekeytymässä. Tomusokeri lisättiin vasta juuri ennen tarjoilua.

Kyllä oli hyvää !


Tässä muhii 300 g tummaa suklaata ja 100 g voita. Kermaa tullaan vielä lisäämään…


Halko päädystä päin kuvattuna.


Halko sivulta.

 

Ainekset

Kuorrutus

300 g tummaa suklaata

100 g voita

1,5 dl kuohukermaa

Pohja

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

1 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta

4 munaa

1,5 dl sokeria

Täyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa

50 g voita

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

3 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

1-2 rkl tummaa rommia (ei pakko)

Valmistus

Valmista ensin kuorrutus. Sulata vesihaudekattilassa suklaa ja voi. Poista kattila vesihauteesta ja sekoita suklaa-voiseoksen joukkoon kerma muutamassa osassa. Anna kuorrutuksen jähmettyä huoneenlämmössä 3-4 tuntia. Älä laita jääkaappiin, sillä levittäminen voi koitua hankalaksi.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Mittaa kulhoon kaakaojauhe, perunajauhot ja leivinjauhe. Sekoita.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Siivilöi ja sekoita joukkoon jauhoseos. Levitä taikina leivinpaperin päälle ja paista noin 6-8 minuuttia.

Ripottele toiselle leivinpaperille kaakaojauhetta ja kumoa paistettu torttupohja sen päälle. Rullaa torttupohja lämpimänä kiinni ja takaisin auki – tämä helpottaa pohjan rullaamista myöhemmin.

Valmista täyte sekoittamalla keskenään voi ja tuorejuusto. Lisää loput täytteen aineet.

Levitä täyte jäähtuneen pohjan päälle ja kääri. Kääräise torttu vielä tiukasti leivinpaperiin ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään muutama tunti.

Kuorruta torttu levittämällä veitsellä kuorrutetta kaarnamaiseksi pinnaksi. Tee haarukalla pintaan puun juovia muistuttava kuvio. Koristele halutessasi tomusokerilla.

Etiopialainen linssimuhennos Mesir Wat

Eilen olin lounaalla entisen, viime vuonna eläkkeelle siirtyneen, esimieheni kanssa. Kuulin, että hän seuraa tätä blogia. Täytyy siis tsempata jatkossa vielä enemmän näiden ruokajuttujen kanssa.

Tänään oli niin tiukka päivä, että mitään erikoisia ruokajuttuja en ehtinyt suunnittelemaan. Niinpä ihan ex tempore-tyyliin tein etiopialaista linssimuhennosta, jonka reseptin löysin Appelsiineja ja hunajaa-blogista.

Ruoanlaittomusana keittiössä soi Metallica, joka on ajankohtainen siksi, että ostin tällä viikolla lipun bändin toukokuiseen konserttiin Helsinkiin.

Valmistus oli nopeaa ja helppoa. Kaikki ainekset löytyivät kotoa.

Ruokaan tuli yksi punainen chili ilman siemeniä. Pyysin vanhinta poikaa pillkomaan chilin, koska piilolinsejä on ainakaan vuorokauteen turha yrittää saada silmiin, jos on käsitellyt paljain käsin chiliä. 

Lopputulos näyttää lanttulaatikolta, mutta on siis etiopialaista linssimuhennosta. 

Etiopialainen linssimuhennos Mesir Wat on yksi Raaseporilaisen  keittiön parhaita reseptejä. Valmistuksen helppous, lyhyt valmistusaika ja pieni määrä tarvittavia aineksia eivät luo kovia odotuksia. Siksi lopputulos on mieluisa yllätys.

mesir wat

Ainekset

2 keskikokoista sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
muutaman sentin pala inkivääriä
1 punainen chili,josta siemenet on poistettu
3 rkl öljyä
2 rkl paprikajauhetta
1 tl maustekurkumaa (jos sattuu olemaan tuoretta,niin sitä raastetaan 1 tl joukkoon)
5 dl punaisia linssejä
7 dl vettä+ muutama dl lisää vettä
suolaa ja mustapippuria

Valmistus

Paloittele sipulit,chili,inkivääri ja valkosipulit ja jauha soseeksi.
Lämmitä öljy kattilassa ja lisää mausteet;sekoita ja anna mausteiden lämmetä öljyssä noin puolisen minuuttia.
Lisää sose ja kuullota sosetta kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut;noin 10 minuuttia.Lisää nyt linssit ja vesi ja sekoita. Anna kypsyä kannen alla miedolla lämmöllä.
Anna linssimuhennoksen kypsyä kannen alla 40 minuuttia.Suola ja pippuri lisätään vasta lopussa.

Parmesan kuorrutettu kana

Yleisön toivomuksesta tein Parmesan kuorrutettua kanaa. Hyvin yksinkertaista. Ei muuta kuin kieritetään suolattuja kanafileitä tässä Parmasan-pippurijauheessa ja paistetaan valurautapannulla. Nautitaan basilika-tomaatin kanssa.

Aikomus oli tehdä tähän myös jotain pyreetä, mutta oli niin monta rautaa tulessa ruokaa laitettaessa, että se jäi. Niinpä arkinen perunamuusi toimitti pyreen virkaa. Ja tosiaan tätä itse tehtyä Focaccia-leipää oli kanan kanssa.

Parmesan kana oli aivan loistavaa. Seuraavan kerran teen tätä terassilla syötäväksi keväällä kun luonto kukoistaa ja linnut laulavat.

parmekana

Itse tehtyä Focaccia-leipä, perunamuusia ja Parmesan-kanaa.

Ainekset

2 broilerin rintafilettä
2 munanvalkuaista kevyesti vaahdotettuna
2,5 dl raastettua parmesaania
rouhittua mustapippuria
2 rkl öljyä
2 kypsää tomaattia viipaleina
silputtua basilicaa
balsamiviinietikkaa ja oliiviöljyä
sormisuolaa

Leikkaa broilerin fileet halki niin, että saat kaksi ohuen litteää viipaletta. Kasta viipaleet munanvalkuaiseen ja kääntele parmesaani-pippuriseoksessa. Kuumenna öljy pannulla keskilämmöllä ja lisää fileet. Kypsenna 2-3 minuuttia kummaltakin puolelta tai kunnes fileet ovat ruskistuneet ja täysin kypsät. Asettele lautasille tomaatti ja basilica. Ripottele pinnalle sormisuolaa, mustapippuria ja viinietkka-oliiviöljylastiketta ja nosta päälle broilerin fileet. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Focaccia-leipä

Tein italialaistyyppistä päivällistä, jota kehotettiin tarjoamaan ”hyvän leivän” kera. Niinpä leivoin Focaccia-leipää. Ohjeita on paljonkin erilaisia, mutta tämä oli tällainen melko perusohje.

Leivon leivän kolmannen pojan kanssa. Kohotin taikinaa aika pitkään tuossa toisessa vaiheessa pellin päällä ja se varmaankin takasi kuohkean lopputuloksen.

Oli sen verran vauhdikas sunnuntai-iltapäivä, että leipä oli minuutin kaksi liikaa uunissa ja pinta ruskistui pari piirua liikaa. Mutta ei sentään mennyt pilalle. Maku oli loistava ja maistui kaikille nelikymppisistä 1 vuotiaaseen.

Raaseporilainen keittiö suosittelee Focaccia-leipää perhepäivällisten ohella esimerkiksi urheilujoukkueiden illanistujaisiin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin.

focca

Ainekset

3 1/2 dl vettä
7 dl vehnäjauhoja
25 g tuoretta hiivaa
1,5 tl suolaa
1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa

päälle
1/2 dl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
sormisuolaa reippaasti
rosmariinia

Valmistus

Ripottele hiiva kädenlämpöiseen veteen, sekoita ja anna liueta. Sekoita joukkoon myös öljy, hunaja ja suola. Lisää jauhoja pikkuhiljaa. Vaivaa taikina käsin tai yleiskoneella ainakin 5 minuuttia. Kohota liinan alla 30 min.

Vuoraa pelti leivinpaperilla ja voitele leivinpaperi reippaalla öljyllä. Kumoa taikina ja levitä taikina painelemalla käsin pellille. Kohota liinan alla vielä 30 min.

Murskaa valkosipulinkynnet öljyn joukkoon. Painele kuoppia leipään sormin ja valele öljyllä. Ripottele päälle suolaa ja rosmariinia. Paista 250 asteessa n. 10-12 minuuttia. Voitele leipä vielä heti oliiviöljyllä.

Maa-artisokkakeitto

Lauantai on hyvä keittopäivä. Maa-artisokkakeittoa olen tehnyt aikaisemminkin, mutta hiukan eri reseptillä. Perusasiat tämän keiton eri resepteissä ovat aika samoja. Tämä ohje löytyi Hesarista.

Karjaan kaupasta löytyi vastikään sinne rahdattuja Bromarvin maa-artisokkia. Suurin työ tämän keiton kanssa on juuri maa-artisokkien kuoriminen. Homma on hivenen haastavampaa kuin perunoiden kuoriminen pinnan monimuotoisuuden vuoksi.

Kuorimisen jälkeen valmistus oli helppoa ja nopeaa. Koneistus lopuksi sauvasekoittimella ja eikun maistelemaan. Basilika sopii hienosti koristeeksi.

Maa-artisokkakeitto on loistava alkukeitto tai koko aterian keitto. Pinnalle voi vielä ripotella aurajuustoa ja jossain ohjeessa oli pähkinää.

maaartisokka

keitto

Ainekset

600 g maa-artisokkia (noin 10 kpl)

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

300 g jauhoista perunaa (puikula, rosamunda)

1–2 rkl rypsiöljyä tai voita

7 dl kana- tai kasvislientä

2 dl kuohu- tai ruokakermaa

suolaa ja valkopippuria

ripaus muskottipähkinää

basilikan lehti

Valmistus

Kuori maa-artisokat ja perunat, pilko niitä vähän pienemmiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli.

Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää maa-artisokat ja pyörittele hetki. Lisää liemi, perunat ja mausteet. Kypsennä, kunnes vihannekset ovat pehmenneet, eli noin 15 minuuttia.

Lisää vielä kerma ja kiehauta. Soseuta keitto ja tarkista maku.

Tarjoa keiton kanssa tuoreita sämpylöitä tai leipäkrutonkeja.

Injera-leipä

Injera-leipä on yksi afrikkalaisen keittiön kulmakivistä. Leipä leivotaan Teff-jauhosta, joka taas jauhetaan Etiopian ylängöillä kasvavasta heinästä. Mistään lähiruoasta ei siis todellakaan ole kysymys. Eikä näitä jauhojakaan saa ihan joka marketista. Tampereelta löysin erään Prisman valikoimista. Eli varsin kovan vaivan joutui näkemään ennen leipomaan pääsyä.

Juuren tein edellisenä päivänä ja aikaisemmasta ruisleivän leipomisesta oppineena varoin häiritsemästä juurta. Hyvin kupli kun antoi olla rauhassa.

Injera-leipää ei oikeasti kuulu paistaa molemmilta puolilta, mutta yleisön toivomuksesta paistoin tällä kertaa molemmat puolet.

Leivän paistaminen oli kuin lettujen paistamista, AIka runsaasti laitoin rasvaa ja kääntyi hyvin.

Nautittiin namibialaisen kanakastikkeen ja etiopialaisen linssimuhennoksen kera. Leipää käytetään lautasen tavoin, eli sille voi kasata muuta tarjolla olevaa ruokaa. Erittäin hyvää oli. Kaikki ruoat maistuivat myös lapsille, 2 vuotiaskin söi Injera-leipää suurella halulla.

kuva 1 (8)

kuva 2 (4)

kuva 3 (4)

kuva 4 (2)

kuva 3 (5)

kuva 2 (5)
Ainekset

½ tl kuivahiivaa
6 dl lämmintä vettä
3,5 dl Teff-jauhoja
suolaa
¼ tl leivinjauhetta

Valmistus

Injera-leivän juuri tehdään edellisenä päivänä valmiiksi. Sekoita hiiva n. 40 asteiseen veteen ja sen jälkeen jauhot. Peitä taikina liinalla. Seuraavana päivänä taikinan alkaessa kuplia lisää ripaus suolaa ja leivinjauhetta. Alkaessasi leipoa kuumenna pannu kuumaksi, käytä reilusti rasvaa ja paista leipä kannen alla niin, että et käännä sitä ollenkaan. Leipä saa paahtua toiselta puolelta ja kun se on hyytynyt ja reunat irtoavat pannusta, nosta se jäähtymään. Vio

Avokadopasta

Yleisön toivomuksesta tein lounaaksi avokadopastaa. Resepti löytyi Helsingin Sanomista. Juuri tätä reseptiä on näemmä kehuskeltu eri paikoissa.

Valmistus oli yksinkertaista ja nopeaa. Ohjeessa ei mainittu, mitä chiliä tähän kuuluisi laittaa. Laitoin sitten punaista chiliä kolmanneksen ja otin siemenet pois. Ei ollut yhtään tulista. Sen verran köyhäilin, että laitoin pelkästään pecorinojuustoa. Valkosipulia laitoin kaksi kynttä, kynnethän nyt on eri kokoisia muutenkin. Basilika tuoksui hyvältä jo kauppakassissa.

Pasta oli ihan maistuvaa ja lounaaksi sopivaa. Pastojen sarjassa ihan kärkeä. Pastaruoathan harvoin ovat mitään makuspektaakkeleita verrattuna esimerkiksi kaukaisempien maihin resepteihin.

Avokadopasta on hyvä vaihtoehto lauantaipäivän lounaaksi.

kuva

Ainekset

1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400–500 g spagettia

Valmistus

Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuori ja kuutioi avokado. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit, sekä pecorino- ja parmesaaniraaste.

Sekoita lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente -kypsyyteen hyvin suolatussa vedessä, ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.

Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spagetti kastikkeen kimppuun.

Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria.

Doro Wat (etiopialainen kanapata)

Intialainen keittiö on tullut sen verran tutuksi, että katse on suuntautunut Afrikan suuntaan. Sieltä sunnuntai-illan päivälliseksi valittiin Etiopian kansallisruoka kanapata nimeltä Doro Wat.

Sen keskeinen juju on berbere-mausteseos, josta on monta eri versiota. Luin netistä, että ”Etiopiassa jokaisella perheellä on oma berbere-reseptinsä”. Itse yhdistin mausteseokseen ideoita kahdesta eri reseptistä, koska en luottanut erääseen suomalaisella sivulla olevaan reseptiin täysin, vaan häin näkemystä eräältä englanninkieliseltä sivulta.

Seoksen ydin on sarvi-apilan ja paprikan yhdistelmä. Sarvi-apiloita meillä oli kokonaisena ja hakkasin niitä pieneksi huhmareella.

Kasvatin nälkää juoksemalla ensin Karjaan legendaarisella pururadalla 3 kierrosta. Ennen lenkkiä laitoin jo lapsille karjanlanpaistin muhimaan. Lenkin jälkeen tein ensin taikinan somalialaisista porkkana-sipulileivistä (sipuli-porkkana sabayah). Ja sitten aloin valmistamaan tätä pääruokaa.

Ensin tein berbera-mausteseoksen. Paistelin leipiä toisella levyllä, kolmannella oli perunat karjalanpaistia varten. Neljännellä levyllä keitin kananmunia.  Sitten paistoin kanoja ja yhdistin berberan siihen. Itse berbera maistui epäilyttävältä, mutta kun maistoin valmistettua ruokaa, olin varma, että tulella porisi yksi syyskauden parhaista resepteistä. Cajun-maustetta laitoin yhden teelusikallisen ja tulisuus oli makuuni oivallinen.

Valmistuksessa meni kolmatta tuntia, mutta se kannatti. Kanapata oli todella loistavaa ja leivät syötiin pöydästä alta aikayksikön. Kolmas poika antoi arvionsa leivästä ”outoa, mutta ihanaa”.

Raaseporilainen keittiö suosittelee erittäin lämpimästi etiopialaista Doro Wat kanapataa loppusyksyn pimeisiin iltoihin.

doro

Ainekset

kanaa
1 sitruunan mehu
1 sipuli hienonnettuna
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl voita
4 kpl kovaksi keitettyä kananmunaa

5 dl kanalientä

Berbere-mausteseos:

1 tl tuoretta inkivääriä
1 tl kardemummaa
1 tl sarviapilan siemeniä
1/2 tl korianteria
1/4 tl muskottipähkinää
1/8 tl neilikkaa
1/8 tl kanelia
1 1/2 rkl paprikajauhetta
1-3 tl cayannejauhetta riippuen kuinka tulisen lopputuloksen haluat

Valmistus

Valmista ensin berbere murskaamalla kaikki ainekset mortellissa tai sekoittamalla jo hienonnetut mausteet. Kuullota seosta kevyesti öljyssä.

Laita broilerin palaset astiaan ja purista päälle sitruunan mehu ja suolaa. Anna marinoitua ainakin puolituntia.

Paista sipuleita keskilämmöllä kuivassa pannussa ,
kunnes niistä haihtuu suurin osa nesteestä ja sipuli menettää
rakenteensa, sekä saa hieman väriä. Lisää tomaattipyre, voi ja lopuksi
berbere. Jätä miedolle lämmölle hetkeksi hautumaan.

Ruskista marinoituneet broilerin palaset kuumalla pannulla.

Lisää pannulle desi vettä ja kaada broilerin palaset sipulipaistoksen sekaan.
Kaada myös kanaliemi seokseen.

Anna muhennoksen hautua ja keittyä sopivasti kassaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoile ruispalojen ja kovaksi keitettyjen kananmunien kanssa.